...Onneksi vaatteet on

 Olin tänään Ellen ja Vilan järjestämässä kutsuvierastilaisuudessa. Kuvia en paikan päällä ottanut väen paljouden ja ylimääräisten käsien puuttumisen takia (liikaa tavaraa). Tilaisuus oli okein mukava, karkkien ja skumpan takia... Noei, kivointa oli tutustua Vilan mallistoon ihan kunnolla. :) Hitsi siellä oli vaikka mitä kivaa!

Ostin ainoastaan siniset tooooosi pehmeät housut, sillä sellaiset on jo hetken olleet ostoslistalla. Oli jännää myös huomata, että Pieces- merkiltä on tullut jopa meikkejä. Goodie bagistä löytyikin uutta kynsilakkaa testattavaksi ja söpö muistikirja. :)

Täydellinen syys sävy!

Lenny tarkkaili mun touhuja hetken aikaa, kunnes totesi, että parempi vaan nukkua omassa sängyssä kun selvittää mitä "toi omistaja taas hösää"... Harjottelin meinaan huomiselle maskeerausta ja pelästytin äitini pahan päiväsesti (käyttäisit niitä lasejasi! :D). Naamaa oltiin jo viemässä tikattavaksi, ennen kuin kerroin harjoitelleeni huomista varten.

Tämä ilta menee Elleä selaillessa ja huomenna on ohjelmassa työhaastattelua koulun työharjoittelua varten. Iiiiks! Ja tietty halloweenin juhlistamista hyvien ystävien kanssa. Juhliiko kukaan teistä halloweenia? :)

I witch you a happy halloween! Hehe ;D.

                                                                             -Pinja

Ei aina tarvii olla...

Reipas. Se sana toistui kaikissa lääkärin papereissa, joita lueskelin noin vuosi sitten odotellessani jälleen pääsyä diabeteshoitajalta lääkärille. Pienestä pitäen kaikki ovat sanoneet kuinka olen "reipas tyttö",  ja kuinka olen jaksanut sitä ja tätä. Ehkä siksi luulen vieläkin, että on aina oltava. Kai se on hyvä juttu.
Kun joku kysyy, miten jaksan hoitaa diabetestani vastaan aina "äääh, helppo nakki, kyllä mä pärjään". Ehkä sanon näin uskotellakseni itselleni, että eihän koko sairaus tunnu missään!

Tottahan se ei tietenkään ole. Tajusin hetki sitten uskotelleeni itselleni monta vuotta, että olen ihan terve. Tämä ei tietenkään ollut hyväksi hoitotasapainolle... Monta vuotta olinkin lääkärin luona kuuntelemassa "saarnaa" kaikesta, mikä oli pielessä ja kuinka nyt pitäisi heti ottaa itseään niskasta kiinni ja parantaa tapoja.

Muutama kuukausi sitten poikaystäväni I tuli mukaani lääkärille ja silloin kaikki muuttui. Paremmaksi, kun joku ymmärsi asiasta jotain sekä oli  tukena ja apuna. Tällä hetkellä koko sairauden kanssa menee noin tuhat kertaa paremmin. Vaikka aina ei itse jaksa olla reipas, on minulla nyt joku, joka jaksaa. Jaksaa muistuttaa mittaamaan verensokeria ja laittamaan insuliinia aina ruuan jälkeen.

Jutun pointti? Kannattaa puhua vaikeista asioista, vaikka ajattelisi, ettei kukaan ymmärrä. Kannattaa päästää läheinen ihminen pään sisälle, kertoa huolista ja mikä tärkeintä, ottaa apu vastaan. Tällaiselle "en halua kenenkään apua, koska tuntisin itseni heikoksi" tyypille tämä olikin ehkä vaikeinta. Vaikeaa myöntää, että tarvitsen toista. Onhan se nyt kamalan pelottavaa, kun ei voi koskaan tietää onko se toinen aina paikalla. Mutta ei nyt takerruta siihen, vaan ollaan tässä hetkessä. :)

Kiitos I, että jaksat aina auttaa ja olla tukena. <3

-Pinja

Terkkuja New Yorkista

Tiedän, otsikko on hieman hämäävä. Itse en ollut New Yorkissa, vaan ystäväni Helena, joka toi minulle pieniä kivoja juttuja mukanaan. ;) Sellaista kivaa, jota olen Suomessa jo himoinnut, mutta en ole raaskinut ostaa. :D Helenan matkapostaukset löytyy muuten osoitteesta http://youwom.blogspot.fi/. Siellä on kuvia Empire Staten näköalasta, jotka on ihan super hienoja. Kiva pystyä tuollaisia maisemia jostain edes ihailemaan, kun itsellä on niin paha korkeanpaikankammo että pelottaa jo Kampin nejännessä kerroksessa.. Käykää katsomassa ;)

Sitten niihin terveisiin/tuliasiin mitä sain :) Eli Victoria's Secretin Strawberries & champagne, joka muuten tuoksuu fresitalta (niin ihanan kesäistä, mmmm) sekä EOS huulirasvat! :D Oli vielä kivempaa huomata paketissa pieni teksti, jossa luvattiin huulirasvojen olevan 100% luonnolisia ja 95% luomua. Jes! Lisäksi noi on super söpöjä ja ihanan tuoksusia. Sheavoin ja jojoba öljyn avulla luulen, että koppura huulet pysyy kosteutettuna talvellakin.

 Tässä vielä tän hetkinen Victoria's Secret kokoelma.. Toi Pure Seductionkin on itseasiassa Helenalta ;). Muut on Ruotsista (joo se ostospostaus on kyllä tulossa :D!) tai netistä. Noita eosseja löytyy muuten ainakin Kicksistä ja itse olen tilannut VS:n tuotteita Nordicfeel.fi:stä.

Ps. Miksen koskaan muista kuvata tuotteita myös auki? Kuvailin meikkejä erästä postausta varten ja tajusin juuri, että olisi varmaan ihan hyvä kuvata esim. luomiväriä myös sisältä... Hups :D Huomenna (tai viimeistään ylihuomenna) olisi luvassa juttua diabeteksesta. Pysykää siis linjoilla! ;))

                                                        Kiitos vielä Helena :)

                                                                   -Pinja

Villa Fino

Kyllä hymyilytti :)

Kävin tänään aamulla Kumpulassa. Miksi? En siksi, että se on suloinen pieni kylä, vaan koska siellä on mahtava kauneuspuoti nimeltään Villa Fino. Kävin kasvohoidossa elämäni ensimmäisen kerran ja odotuksena oli amerikkalaisista leffoista tuttu kirkuvan punainen naama kuorintojen jäljiltä. Ei onneksi. Kyseessä oli ihana rentotumishetki luomutuotteiden parissa! Olin aivan jäässä kun saavuin perille. Onneksi pääsin heti makoilemaan vilttien alle. Sitten ihana Hanna aloitti hoidon. :)

Kasvohoito aloitettiin alkurentoutuksella eli akupainalluksilla ja jalkoihin laitettiin lämpimät pyyhkeet ja sitten niitä hierottiin hieman. Seuraavana olikin naaman puhdistus liasta ja meikistä, jonka jälkeen tehtiin ihoanalyysi tuolla kuvassa näkyvällä suurennuslasi valolampulla. Mulle todettiin hieman pintakuiva iho sekä couperosan alkua. Iiik! Tämän jälkeen tehtiin kuorinta rakeettomalla kuorinta-aineella, koska rakeet saattavat raapia ihoa ja aiheuttaa tuota couperosaa. Sitten kasvoja höyrytettiin hieman, jotta viimeisetkin epäpuhtaudet irtoavat. Höyry ei polttanut mitenkään, vaikka saattaakin vähän hurjalta kuulostaakin. ;)

Tämän jälkeen laitettiin hoitavaa seerumia, joka imeytyy hieman syvemmälle ihoon kuin kasvovoide. Seerumia seurasi jojoba-öljy ja klassinenhieronta kasvoille ja dekolteelle. Ah, se oli taivaallista kiireisenä aamuna. Tätä seurasi ravitseva kasvonaamio, jonka aikana sain käsihieronnan. Täydellistä. Naamiota pidettiin noin 15 minuuttia, jonka jälkeen levitettiin loppuvoiteet. Rentoutuminen taattu ihanassa ympäristössä.

Suomalainen ekosarja!

Kaikki tuotteet, joita hoidossa käytettiin olivat luomua. Ei siis tehty mitään ihoa pois polttavaa kemiallista kuorintaa, vaan iho ja olo oli todella virkistynyt. :) Tutkiskelin vähän paikkoja ja kysyin jos saisin jonkinlaisen tarjouksen teille sinne ruudun toiselle puolelle oleville. Rumpujen pärinää kiitos..

...sillä sain muutaman, jotka ovat voimassa marraskuun loppuun asti.

Tämän saman 100 min kestävän kasvohoidon saa 80:llä eurolla (norm. 95€). Toinen tarjous on syvärentouttava ja lihaskipuja lieventävä kuumakivihieronta 56€ 70 min (norm. 66€). Taitaapi olla seuraava hoito johon täytyy varata aika..
Täydellisen jalkahoidon saa 59:lla eurolla (norm. 65€), kesto 75min. :) Se sisältää jalakylvyn, kylvyn jälkeen analyysin, jossa katsotaan jalkojen kunto. Tämän jälkeen hoidetaan kynnet ja poistetaan kovettumat ja lopuksi hierotaan jalat ja sääret. :) Lakkauksen saa varpaankynsille halutessaan viidellä eurolla (norm. 10€).
Ja sitten vielä sokeroinnit! Sääret tai reidet 39€, tai molemmat 55€. Sääret, reidet, kainalot ja bikiniraja 79€.

Ajan voi varata numerosta 044 0204 750. Muistakaa sanoa "blogitarjous", jotta saatte ylläolevat tarjoukset. Lisätietoa löytyy Villa Finon nettisivuilta www.villafino.com . :) Mukavia hemmotteluhetkiä luomutuotteiden parissa!

Ps. Oli kuulkaas kiva yrittää ottaa kuvia, kun kameran akku oli jäänyt kotiin. Nää on näitä "kommelluksia". Kännykkäkuvilla mennään. :D


                                                                         -Pinja

Pikakaunistaja

Olen käyttänyt pitkään BB-voidetta kasvoihini meikkivoiteen sijaan. Tämä L'OREAL:in pikakaunistaja ajaa mielestäni saman asian. Se ei tuoksu voimmakkaasti. Tuoksu muistuttaa lähinnä aurinkorasvaa, mikä voisi johtua suojakertoimesta joka on 20. En osaa sanoa johtuuko tuosta vai mistä, mutta rannalla makoilu tuoksusta tuli mieleen. :D

Ensimmäisessä tarkastelussa huomasin, kuinka valkoisesta rasvasta tuli ihonväristä kun sitä levitti iholle. Hämmentävää. Mutta toimi tosi hyvin omassa meikkipohjassani (josta en nyt ole ottanut kuvaa, sillä naamani on hieman huonossa kunnossa tällä hetkellä). Monet sanoivat haastesivuilla käyttävänsä pikakaunistajaa yksinään, mutta minä käytän kaverina peitevoidetta, sekä puuteria. Tämän kuluneen viikon aikana, kun olen tuotetta käyttänyt, olen jaksanut pestä kasvoni joka aamu (en ennen aina ole jaksanut sitä tehdä...) ja sitten pikakaunistajaa tai päivävoidetta naamaan! Muutenkin olen nyt tämän haasteen myötä panostanut huomattavasti enemmän ihon kosteutukseen ja hoitoon ylipäänsä.

Yksi asia tässä saamassani Skin Perfection sarjassa mietityttää. "Täydellinen" iho täytyy puhdistaa kunnolla kaiken maailman mömmöistä, mutta sarjassa ei ole (ainakaan tietääkseni) puhdistusainetta. Eri rasvoja on, mutta ei mitään, millä puhdistaa naama ennen tuotteiden käyttöä. Se on ainoa asia, jota tässä vaiheessa olen jäänyt kaipaamaan.

Ps. Muista tuotteista kerron muuten joka viikko enemmän ja enemmän! Pysykää siis hollilla. ;)


                                                                        -Pinja

Global women's summit

Olin perjantaina ja lauantaina töissä Global Women's Summitissa. Se oli tapahtuma, jossa oli eri alan naisia ja naisyrittäjiä, ja se järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingissä, nuorten toimintakeskus Hapessa. Tarkoituksena oli pääosin tutustua Dr. Paula Fellinghamin perustamaan The Women's Information Networkiin, joka on yksi nopeiten kasva globaali naisverkosto. Sen tarkoitus on (lyhyesti) verkostoida eri alan naisia, sekä kouluttaa naisia kouluttamaan naisia ympäri maailmaa, joilla asiat eivät ole niin hyvin kun meillä. Tiesikö kukaan, että Japanissa ja Kiinassa naiset tekevät itsemurhia, koska näkevät länsimaalaisten naisten perustavan tuottavia yrityksiä, eikä suurin heistä pysty samaan koulutuksen puutteen takia? Tässä vielä sivuilta otettu The WIN:n agenda englanniksi:

"The WIN mission is to strengthen women and families worldwide through education, enlightenment, and entrepreneurship in an effort to eradicate illiteracy, poverty, and hunger and increase the level of love, prosperity, and peace on earth.  The WIN Motto: 'We Are Women Helping Women Live Our Best Lives.'"

Tapasin mahtavia naisia ja kuulin hienoja ja liikuttavia tarinoita. Eräs tarina jäi mieleeni, kun Paula kertoi Naton päämajassa ollessaan erään afrikkalaisen naisen kertovan tarinaansa. Kyseinen nainen asui kylässä, jonka rakennukset olivat savimajoja. Joka aamu hän ja muut naiset kiersivät kylän majat lapioiden kanssa ja hautasivat kaikki, jotka olivat yön aikana kuolleet aidsiin. Jos molemmat lasten vanhemmat kuolivat, otti tämä nainen heidän lapsensa kasvatettavaksi omaan savimajaansa. Hän kertoi kasvattavansa pikku majassaan kahtakymmentäviittä lasta, joista yksikään ei ollut hänen. Tämän jälkeen Paula sanoi: "How dare we not be grateful of what we have." Saan vieläkin kylmiä väreitä. Pistää ajattelemaan.

Paula oli iloinen ja ihana nainen. Hän välitti meistä jokaisesta, kyseli meidän elämistämme ja kehui kuinka olemme ihania ja kauniita. Luennossaan hän sanoi rakastavansa meitä. Näin suomalaisena tämä tuntui tietenkin hieman oudolta.. Mutta miksi? Miksei täällä voi vilpittömästi sanoa rakastavansa juuri tapaamiaan ihmisiä? Ehkä se on niitä kulttuuri juttuja. Suuri sydän ja palava halu auttaa ihmisiä näkyi hänen puheessaan ja maailman parannusfiilis tarttui kaikkiin. Minäkin rupesin miettimään, miten itse voisin olla parempi ihminen muita kohtaan. Parantamisen varaa riittää.

Etenkin hänen luentonsa, jossa hän kertoi kuinka tulla onnelliseksi, pisti mietityttämään. Stressaan ja mietin asioita usein liikaa, ihan turhaan. Miksen voi vain hymyillä enemmän ja jättää murehtimisen ja kaiken turhan kiirehtimisen pois? Jälleen, ehkä se on vain näitä kulttuurijuttuja. :D Paulan kiltteys ja hymy pistivät todella miettimään suomalaisia tapoja. Hän kertoi yrittäneensä antaa kaupungilla vanhalle naiselle ruusun, jota tämä ei millään suostunut ottamaan. Varmaan ajatteli, että mitähän tästäkin nyt taas saa pulittaa? Maailman parantaminen ja toisten ilahduttaminen ei aina ole helppoa :D. Etenkään tällaisessä mutrusuuvaltioissa. Ehkä jälleen yleistän. Vielä loppuun toinen tarina, jonka Paula meille kertoi:

Pieni poika heitteli rantaan huuhtoutuneita meritähtiä takaisin mereen. Niitä oli laskuveden takia jäänyt rantaan satoja. Eräs mies tuli kysymään pojalta, miksi hän tuhlaa aikaansa, sillä eihän poika voisi mitenkään pelastaa kaikkia. Poika nosti meritähden ja heitti sen takaisin mereen ja sanoi miehelle: "pelastin juuri yhden, ja sillä on väliä sille." Tarina oli tietenkin paremman kuuloinen englanniksi mutta... Ainakin sanoma välittyy. Ei pidä olla tekemättä mitään, vaikkei kaikkia voisikaan pelastaa. Se yhdenkin pelastaminen auttaa. Vieläkin riittäisi miljoona juttua kirjoitettavaksi, mutta joskus täytyy lopettaa. Jos joku haluaa käydä katsomassa lisää The WIN:istä, niin tietoa löytyy täältä. Kiitos niille, jotka jaksoivat loppuun asti lukea! ;)

 Ps. Tarja Halonenkin pistäytyi paikalle perjantaina, juuri kun olin lähtenyt.. Just mun tuuria :/.

                                                                            -Pinja 

Messuhaukka

Kävin tänään I Love Me -messuilla. Kylkiäisiä tarttui mukaan kiitettävästi ja sain testailla paljon tuotteita, joita olen ajatellut ostavani. Tykkään kokeilla uusia asioita ennen ostopäätöstä, joten on kiva käydä eri messuilla ja tapahtumissa, jossa saa vähän "sisäpiiritietoa" tavaroista. :D Oriflamen pisteeltä sai mukaan The One merkin uusimman ripsarin, jota en olekaan vielä kokeillut. Monta vuotta olen jo vannonut Oriflamen eri ripsarien nimeen, joten pian nähdään, onko tämä yhtä hyvää kuin aiemmat omistamani ripsivärit. Mikäli luovun ikinä juuri ottamistani ripsienpidennyksistä. Ne vaan on niin ihanat ja helpottaa aikasia aamuja rutkasti.

Le kylkiäiset. Ja Guessilta tikkari :D

Sain tänään eräältä työkeikalta goodie bagin, joka päätyi kamerapussiksi. Kamera on aikasemmin asunut meikkipussissa... Edes vähän edistystä? Onhan tuo sentään saman sävyinen... ;D

 JA SITTEN TÄMÄ OSTOS, JOSTA OLEN NIIN INNOISSANI, ETTÄ OLI PAKKO KIRJOTTAA CAPSIT PÄÄLLÄ. (Parempaa kuvaa luvassa jonkinnäkösessä asupostauksessa :D) Messuilta ostettu nahkalaukku. Just sellanen, mitä oon etsinyt. Hintakaan ei kauhistuttanut, kun oli alennuksessa vain 45€. Nelkytviis euroa nahkalaukusta. Jee! :D Invisi bobbleja oli messuilla uusissa, ihanissa väreissä! Oon rakastunut niihin läpinäkyviin, ja nyt on tehty ihania uuden värisiä versioita, jotka tulevat pian kauppoihin. Ostin nuo supersöpöt vaaleanpunaiset messualennuksella myös. :) Innolla odottelen, että pääsen ostamaan kaupasta niitä muitakin uusia värejä... Nyt jätän hehkutukset, tähän ja painun nukkumaan. Huomenna taas aikasin töitä tekemään, josta kerron hieman myöhemmin. :) Hyvää yötä kaikille!

                                                                        -Pinja

Aina kiire

Katsoin äitini ja Vennun kanssa muutama päivä sitten telkkarista elokuvaa Eat Pray Love. Eräässä kohdassa mietittiin kaupungin omaa, yhtä sanaa. (En nyt tietenkään muista leffassa mainittuja kaupunkeja ja niiden sanoja :D.) Kun kysyin, mikä olisi Helsingin sana, sanoi äitini, että "kiire"...
Kiire. Se näkyy vihaisten helsinkiläisten kasvoilla aamu- ja iltaruuhkissa ja julkisessa liikenteessä. Mummoillakin tuntuu olevan kiire joka paikkaan, kun bussissa he huutavat "pois alta minä tulen!" (taustalla puhuu bussi/ratikka kokemukset). Ehkä se on vain kaupunkilaisten vanhusten tapa.. Ehkä vain yleistän. Tiedä häntä.

Eräänä syyspäivänä kuitenkin uhmattiin ystävieni kanssa Helsingin kiirettä hyppäämällä random ratikkaan. Jäätiin vaan jollain pysäkillä pois ja käveltiin ympäri täydellistä kuvauspaikkaa etsien. Löytyi ihan mukiinmenevä ympäristö. ;) Ei mennyt edes kauaa, kun katsottiin kelloa ja juostiin ratikkaan... Huomaan juoksevani ratikkaan, bussiin, junaan tai metroon myös silloin kun ei edes olisi kiire minnekään! Noh? Se mitä tässä haen on, että ehkä aika-ajoin pitäisi pysähtyä, hörppästä lämmintä juomaa ja ihmetellä pieniä pallomaisia puita. Jokainen tottakai rentoutukoon omalla tavallaan. ;D

Pientä jossittelua vielä loppukevennykseksi. Mitä jos Helsingin sanasta tulisikin kiireen sijaan mukava? Lämmin? Ystävällinen? Jos vanhukset busseissa aina hymyilisivät, eikä kukaan suuttuisi sille kirkuvalle lapselle. Vaikka kuinka kyrsisi. Ja niin, vielä on lisättävä jossittelu listaan, ettei ketään puukotettaisi keskellä päivää Rautatientorilla (näin omin silmin ne veripläntit kompassilla, ei kivaa!!)... Liikaa vaadittu? Haastan nyt jokaisen kokeilemaan edes hieman kiireettömänpää elämää. Edes viikon, hymyile mummoille, bussikuskille ja sille kirkuvalle lapselle. Lähde töihin vaikka hieman aikaisemmin, ettei tarvitse juosta. Voisin vaikka vannoa, että stressitasot laskee ainakin jonkin verran. Kiireetöntä viikkoa kaikille!

Matkalla kohti kiireetöntä elämää? Kyllä kiitos!

Kiitos ihanista kuvista Helenalle ja Monalle joka oli hauskuuttamassa meitä! ;)


                                                                              -Pinja 

Skin Perfection Challenge

Anti-Tiredness Beautifying Daily Care

Tänään alkoi Skin Perfection Challenge. Se on kilpailu, jossa jaetaan kokemuksia tuotteista, jotka saatiin testattavaksi. Kilpailussa on kolme tiimiä ja itse kuulun bloggaaja Janni Eharin tiimiin. :) Haaste kestää viisi viikkoa ja sitä voi seurata osoitteessa www.yourskinperfection.fi.

Odotin innolla tuotepaketin saapumista, sillä ihonhoito on minulle tärkeää. Diabeetikkona olen huomannut ihoni reagoivan hoitotasapainooni ja usein välillä se kaipaakin vähän extra boostia purkista... Vaikka ihoni on usein kuiva, se ei nauti paksuista voiteista. Olen siksi tosi iloinen tuotteiden kevyistä koostumuksista. Ne eivät ärsytä ainakaan minun herkkää ihoani. :) Kivoista pinkeistä paketeista plussaa, jotka ovat iloinen lisä hyllyilleni (vaikka ne notkuvat jo valmiiksi täysinä eri purkeista ja puteleista :D). Tuotteet eivät tuoksu juuri miltään, mikä on ihan hyvä asia joka päiväisessä käytössä.

Tällä viikolla haasteessa keskitytään erityisesti Anti-Tiredness Beautifying Daily Care -voiteeseen (lyhyesti pikakaunistaja). Kerron viikonloppuna mitä mieltä olen ko. tuotteesta, kunhan olen sitä hieman enemmän käyttänyt. Lisää muistakin tuotteista, kunhan saan kokeiltua niitä tarpeeksi! :)

Advanced Correcting Serum

Unifying Day Moisturiser 

Awakening Eye Cream


-Pinja

Thai Orchid

Kävin maanantaina juhlistamassa nimppareitani uudessa raflassa Itiksessä. Kyllä, juhlin nimppareita. :D Kun on kaksoissisko täytyy syntymäpäivätkin jakaa, joten pidettiin aina pienenä nimpparijuhlat. Musta niitä on vaan hauskaa vieläkin hieman juhlistaa.

Olen buffettien ykkösfani. Syön yleensä todella paljon, ja se jos mikä ärsyttää, kun masu jää raflassa tyhjäksi. Ähkykään ei tietenkään ole paras olotila, mutta tykkään vetää etenkin sushia niin paljon kuin vain pystyn.  Kamera unohtui kotiin (siksi kuvat on kännykkälaatua..), mikä oli harmi, sillä ravintola oli tosi hienosti (Itiksen mittapuulla) sisustettu. Tykkäsin etenkin noista lampuista! Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä. Nykyään kiinnitän paljon asiakaspalveluun huomiota, enkä halua palata paikkoihin, missä on nyrpeitä myyjiä tai asiakasta ei oteta huomioon. Erityinen maininta pitää vielä antaa super coolista vessasta :D, jossa oli ihanat peilit ja vessojen ovet ja seinät oli päällystetty kuvilla. Ehdottomasti menen Thai Orchidiin vielä uudelleen.

                                                                         -Pinja

Extempore kynttiläreissu

Lähdettiin tänään poikaystäväni kanssa extempore reissulle Vantaan Ikeaan, Halusin ostaa vaniljakynttilöitä, mutta tottakai mukaan tarttui muutakin. Valkoisia henkareita, uusi tyyny ja harmaa tyynynpäällinen. Uusi kylpytakki tuli myös napattua mukaan, ja muutama valkoinen suihkupyyhe. Meinasi lopussa kynttilät unohtua, kun kädet oli täynnä muuta ja juostessa ympäri Ikeaa, alkoi verensokeri mennä matalaksi ja olo kamalaksi. Kiikutettiin tavarat kassalle ja haettiin äkkiä syömistä.

Ikean jäätelö on muuten ihan parasta. Nyt sieltä saa myös omenapiirakkaa softiksen kaveriksi, mikä ei ollut ollenkaan hassumpaa. Vetäsin myös muutaman hodarin huiviin ja sitten vain odoteltiin, että sokerit nousevat. Kotona Lenny tuli kaivelemaan kassia, josko sieltä löytyisi jotain sillekin. :) Purkaminenkin sujui nopsaan, kun herra kaiveli melkein koko sisällön lattialle..


                                                                             -Pinja

Gamla Stan

Kävimme Ruotsin risteilyllä perheeni (ainakin osan siitä) kanssa. Ajatuksena oli juosta kaupoissa, joita ei Suomessa ole, mutta liian lyhyiden unien ja hieman huonon olon takia, rajottui vierailu vain vanhankaupungin ympäri käyskentelyyn. Osasyyllisenä saattoi myös olla veljeni, jota ei huvittanut pyöriä naisten kaupasta toiseen.. Note to self: älä ota miestä mukaan shoppailumatkalle.

Kaikki ostokseni teinkin sitten vasta laivalla. Olen superrrrrrrr tyytyväinen löytöihini, vaikka en saanutkaan vaatteita, jotka olivat mielessä. Kuvaan ostokset myöhemmin, kunhan olen saanut tavarat purettua.
 Yllätyksekseni sain kuitenkin paljon hienoja kuvia, joista oli hauska tehdä kollaaseja, ja ylpeänä pystyn sanomaan, että mä otin nämä! Yleensä ottamani kuvat ovat noh, jollain tavalla vähintäänkin vinksallaan. Ei onneksi tällä kertaa (nämä muutamat siis). ;)

Kerrassaan mahtava reissu piristämään arkea! Tuhkolma on tosi kaunis kaupunki, vaikka oli hieman koleaa ja sumuista. Oli myös hauskaa kuulla ihmisten puhuvan kunnolla ruotsia, etenkin kun keväällä ne kirjoituksetkin lähestyvät.  Nyt menen kuitenkin nukkumaan, ikiomaan ihanaan sänkyyni. Laiva hyttien punkat kun eivät ihan mistään mukavimmastä päästä ole.. God natt!


                                                                        -Pinja

Syksyistä vaatehimoa

Tänä syksynä haluan pukeutua simppelisti hyviin matskuihin. Kashmirneuleet on ehkä parasta ja lämmintä päälle puettavaa ilmojen kylmetessä ja ne on vaan niin pehmeitä! Eri sävyiset harmaat, valkoiset ja beiget neuleet viehättävät nyt erityisesti. Ja tietysti myös navy-raita neuleet.

Joillekin meistä naisista (miksei miehillekin) saattaa tulla vauvakuume aika-ajoin, mutta mun kuume on yleensä joko a) koirakuume, b) se inhottava satavuotta kestävä flunssakuume, tai c) nahkalaukku-kuume. Nyt syksyllä iski erityisen pahasti uuden laukun himo, vaikka juuri ostin yhden beigen tekonahkalaukun Zarasta. Nyt vaan himoitsen oikeaa ja oikeasti kestävää nahkalaukkua, joka ei muutaman tehokäytön jälkeen näytä päälle tallotulta.

Laiskana (lue: väsyyneenä) tyttönä keräsin kollaasin henkka maukan sivuilta, enkä sadalta eri sivulta. Yllätyksekseni löysin ko. sivuilta aivan ihanan kashmirneuleen (kuvassa ensimmäisenä) sekä himoitsemani nahkapöksyt, jotka ovat tosin tekonahkaa, budjetti syistä. Koululaukuksi kelpaava nahkalaukku saattaa olla se, mitä olen etsinyt. Mustia laukkuja jo tsiljoona omistan, joten tummanruskea voisi olla hyvää vaihtelua.

Hieman keltanokka olen vielä kuvien suhteen. Siksi myös kollaasi on hieman simppeli, mutta hei tekemällä oppii!

Tänään otan suunnaksi Tuhkolman pitkästä aikaa. Gamla Stanista saan toivottavasti hienoja kuvia ja löydän himoitsemani villahatun. :) Vi ses!



                                                                      -Pinja