Valloittava suklaasydän

Viime ystävänpäivänä muistin kavereita pienillä "DIY" suklailla. Ne ovat hirmu söpöjä ja helppoja tehdä, mutta hieman aikaa vieviä.

Parhaiten sulattamisen kannalta toimii mielestäni Pandan suklaat, sillä ne upottaa helposti kuumaan veteen, jolloin ne sulavat näppärästi, ja ovat helposti pursotettavissa. Leikkasin kulmaan pienen aukon, josta valutin suklaata sydämen muotoisiin silikonimuotteihin. Ensin pursotin valkosuklaata puolilleen jokaiseen muottiin, sillä mielestäni valkoinen näyttää paremmalta päälipuolella. Se on tottakai maku kysymys, tummalla suklaalla voi tehdä myös näkyvämmän osion. Täytin tummalla suklaalla muotin loppuosan, ja annoin suklaan jähmettyä muotoonsa pakastimessa. Kannattaa antaa suklaan jähmettyä kunnolla, ennenkuin alkaa paketoimaan, sillä ne sulavat helposti jos jäähtyminen on vielä kesken. Jos haluaa lisätä jonkinlaista koristetta tai makua esim. pähkinää, kannattaa se asettaa muotin pohjalle ennen suklaan kaatamista muottiin, jolloin se tulee loppu peleissä pinnalle kivasti näkyviin.

Kokeilin myös tehdä ns. tiikeri suklaita sekottamalla hammastikulla eri väristä suklaata raidoiksi. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä... Pintapuolelle ei tullut mitään merkkiä tikulla sörkkimisestä, joten suosittelen jättämään hämmentelyt sikseen. :D

Lopputulos oli supersöpö!

Tein pienet paketit pahvista ja koristepaperista (peräisin Tigeristä, joka on askartelijan lempikauppa). Käärin suklaat sellofaaniin, josta ne näkyivät kauniisti läpi. Lopuksi sidoin sellofaanin söpöillä ruseteilla kiinni, jotka viimeistelivät paketit. En muista kauanko mulla meni noiden kanssa säheltäessä, mutta kaverit olivat tosi iloisia, joten se oli äherryksen arvoista. :) Nuo ovat kieltämättä käteviä, kun ei tarvinnut erikseen tehdä kortteja, vaan koko paketti itsessään oli ystävänpäivä kortti sekä pieni lahja. Näitä voi varmasti muunnella eri juhlapäiviä varten, vaikkapa pikkujouluihin voisi loihtia kuusen muotoisia suklaita ja lisätä niihin jonkinlaista joulumaustetta. Pitääpä kokeilla! ;)

Lopputulos on aika hieno, eikö? ;) Itse tekemät lahjat ovat mielestäni melkein aina paljon kivempia kuin kaupasta ostetut.

                                           
                                                           Makeaa viikkoa kaikille! :)

                                                                        -Pinja

Heppatytöksi päivässä

 Viime lauantaina lähdin veljeni kanssa pienelle road tripille Vihtiin. Aamupäivällä sää näytti ihanan aurinkoiselta, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkee, mutta kun päästiin perille, alkoi sataa lunta/räntää julmettomasti. Keli oli siis mitä mahtavin, kun ajatuksena oli käydä ratsastamassa, sillä mikä olisi ihanempaa kuin olla ulkona kylmässä ja märässä. :D
 Aina perheeni naureskelee minulle, sillä noin kuusivuotiaana rupesin vollottamaan kun minulta kysyttiin mitä halusin synttärilahjaksi. Vastasin, että "oman hevosen" ja itkin, koska asumme Helsingissa, ja noh, hevoset ovat aika hintavia (minkä kuusi vuotiaana jo tiesin, fiksu lapsi kun olin :D). Nyt 11 vuoden jälkeen pääsin toteuttamaan lapsuuden haaveeni, en ihan kuitenkaan oman hevosen saannilla, vaan ratsastuksella. Joku saattaa ihmetellä miksen koskaan käynyt jollain talilla ratsastamassa, mutta jotenkin se ajatus vaan vuosien varrella unohtui.

Hermostunut hihittäjä? Minäkö? Eheen!

 Miksikö nyt päätin lähteä heppailemaan? Sehän onkin oma jännittävä tarinansa; muutama viikko taaksepäin sain tietää isosiskosta, joka otti meihin yhteyttä Facebookin kautta. Aika outoa saada 17 vuoden jälkeen tietää, että on lisää sisaruksia, mutta olen todella toooooodella iloinen siitä. Nyt ollaan pidetty tiiviisti yhteyttä ja tehty hauskoja juttuja yhdessä. :) Tottakai Venla kertoi ensimmäisenä huvittavan tarinan itkevästä pienestä Pinjasta, joka halusi hevosen, ja sisko ehdotti, että tulen heti heille ratsastamaan. :D Eikä kestänyt kauaa kun...

Ps. aika hieno juttu, että ollaan siskon kanssa melkein samaa kokoa, joten sain häneltä ratsastusvaatteet lainaan ;)

 ...olin hevosen selässä! Pakko sanoa, että todellakin oli mun juttu. Aluksi vähän jännitti päästä kosketukseen noin ison eläimen kanssa, mutta kun vähän rentoutui (ja rauhottui) huomasi miten lempeitä otuksia nuo hevoset ovat. Vähän niikuin isoja, tosi isoja, koiria. :D Ensikertalaisena hyppäsin cowboy-satulaan, jostai sai tosi näppärästi pidettyä kiinni. Harmikseni en päässyt ihan vielä ravaamaan, vaan pääsin vetämään muutaman rundin talutettuna. :D Ehkä sitten joskus, kun on vähän taitoja kertynyt enemmän.

,
Haahaa, veljeni, joka toimi noiden upeiden ja hyvälaatuisten kuvien ottajana. ;D Se oli kun mikäkin luonnonlahjakkuus, ratsasti ihan kuin olisi pienestä pitäen ollut heppamies! Kuvahan kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa, ja tosta ilmeestä tosiaan huomaa, ettei se ollut moksiskaan isoista elukoista. Saattaa myös johtua siitäkin, että se on melkein kaksi metriä pitkä, joten meillä on isosta vähän eri käsite. Mahtava lauantai, kiitos perheelle ja erityisesti isosiskolle. <3

Nyt nautin tämän viikon syyslomasta ja yritän vähän rentoutua. Hyvää koulu/työviikkoa kaikille muille! ;)


                                                                 -Pinja

Kutkuttava pedikyyri

Muutama viikko sitten kävin parin kaverin kanssa kalapedikyyrissä Helsingissä. Innostuimme kokeilemaan paljon kehuttujen tohtorikalojen vaikutusta, sillä keksimme "perustaa" oman kalaspan erästä koulutehtävää varten.

Kävimme KutiKuti nimisessä paikassa, joka oli todella ihana! Palvelu oli erittäin hyvää (sitä tulee seurattua entistä enemmän, kun koulussa on tällä hetkellä ollut paljon asiakaspalvelutunteja) ja koko kokemus oli kutkuttavan hauska. 

Oli todella pelottavaa upottaa jalat tuohon astiaan, sillä kalat oikein syöksyivät jalkojen kimppuun niin kuin niissä kamalissa "piranha" leffoissa! Onneksi noilla Garra rufa kaloilla ei ole ollenkaan hampaita, eivätkä ne syö kuin kuollutta ihosolukkoa, joten terve iho on turvassa. :D Nuo tohtorikalat tekevät verenkiertoa vilkastuttavaa mikrohierontaa, mikä diabetikkona sopi tarpeisiini paremmin kuin hyvin. Diabetikoilla on usein jaloissa ongelmia juuri verenkierron kanssa, ja kaikenmaailman haavat parantuvat huonommin kuin muilla. Kalat myös erittävät eräänlaista entsyymiä, joka nopeuttaa uusien solujen kasvua. Itselläni ei onneksi ole mitään ongelmia ainakaan vielä, joten en sinänsä huomannut mitään suurta muutosta jaloissani. 

Todella pitkän hoitomme jälkeen oli stressi kadonnut kaiken sen hihityksen jälkeen, jota ei voinut pitää sisällä kutinan vuoksi. Ns. mikrohieronnan seurauksena jalat olivat ihanan rennot. Kyllä väsyneet jalat saivat kyytiä ja olivatkin pehmeät, etenkin kun hieroimme vielä kylvyn jälkeen niihin taivaallisen tuoksuista aloe vera rasvaa, jota saa vain kyseisestä spasta ja Kanariansaarilta. :D Siellä voisi pitää  esimerkiksi tyttöjen päivän tai vaikkapa sitten joskus polttarit! Ihan mahtavaa siemailla luomukokista ja lörpötellä tyttöjen kanssa. Nyt jo tekee mieli mennä uudelleen! 

Ps. Kiitos ihanalle Monalle onnistuneista kuvista. <3

                                   


                                                           Rentouttavaa viikonloppua kaikille! ;)


                                                                           -Pinja