Heppatytöksi päivässä

 Viime lauantaina lähdin veljeni kanssa pienelle road tripille Vihtiin. Aamupäivällä sää näytti ihanan aurinkoiselta, niin kuin yllä olevasta kuvasta näkee, mutta kun päästiin perille, alkoi sataa lunta/räntää julmettomasti. Keli oli siis mitä mahtavin, kun ajatuksena oli käydä ratsastamassa, sillä mikä olisi ihanempaa kuin olla ulkona kylmässä ja märässä. :D
 Aina perheeni naureskelee minulle, sillä noin kuusivuotiaana rupesin vollottamaan kun minulta kysyttiin mitä halusin synttärilahjaksi. Vastasin, että "oman hevosen" ja itkin, koska asumme Helsingissa, ja noh, hevoset ovat aika hintavia (minkä kuusi vuotiaana jo tiesin, fiksu lapsi kun olin :D). Nyt 11 vuoden jälkeen pääsin toteuttamaan lapsuuden haaveeni, en ihan kuitenkaan oman hevosen saannilla, vaan ratsastuksella. Joku saattaa ihmetellä miksen koskaan käynyt jollain talilla ratsastamassa, mutta jotenkin se ajatus vaan vuosien varrella unohtui.

Hermostunut hihittäjä? Minäkö? Eheen!

 Miksikö nyt päätin lähteä heppailemaan? Sehän onkin oma jännittävä tarinansa; muutama viikko taaksepäin sain tietää isosiskosta, joka otti meihin yhteyttä Facebookin kautta. Aika outoa saada 17 vuoden jälkeen tietää, että on lisää sisaruksia, mutta olen todella toooooodella iloinen siitä. Nyt ollaan pidetty tiiviisti yhteyttä ja tehty hauskoja juttuja yhdessä. :) Tottakai Venla kertoi ensimmäisenä huvittavan tarinan itkevästä pienestä Pinjasta, joka halusi hevosen, ja sisko ehdotti, että tulen heti heille ratsastamaan. :D Eikä kestänyt kauaa kun...

Ps. aika hieno juttu, että ollaan siskon kanssa melkein samaa kokoa, joten sain häneltä ratsastusvaatteet lainaan ;)

 ...olin hevosen selässä! Pakko sanoa, että todellakin oli mun juttu. Aluksi vähän jännitti päästä kosketukseen noin ison eläimen kanssa, mutta kun vähän rentoutui (ja rauhottui) huomasi miten lempeitä otuksia nuo hevoset ovat. Vähän niikuin isoja, tosi isoja, koiria. :D Ensikertalaisena hyppäsin cowboy-satulaan, jostai sai tosi näppärästi pidettyä kiinni. Harmikseni en päässyt ihan vielä ravaamaan, vaan pääsin vetämään muutaman rundin talutettuna. :D Ehkä sitten joskus, kun on vähän taitoja kertynyt enemmän.

,
Haahaa, veljeni, joka toimi noiden upeiden ja hyvälaatuisten kuvien ottajana. ;D Se oli kun mikäkin luonnonlahjakkuus, ratsasti ihan kuin olisi pienestä pitäen ollut heppamies! Kuvahan kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa, ja tosta ilmeestä tosiaan huomaa, ettei se ollut moksiskaan isoista elukoista. Saattaa myös johtua siitäkin, että se on melkein kaksi metriä pitkä, joten meillä on isosta vähän eri käsite. Mahtava lauantai, kiitos perheelle ja erityisesti isosiskolle. <3

Nyt nautin tämän viikon syyslomasta ja yritän vähän rentoutua. Hyvää koulu/työviikkoa kaikille muille! ;)


                                                                 -Pinja